lauantai 19. toukokuuta 2018




En tiedä katsoitko,
tai kiinnostaako edes.
Itse katsoin ja tykkäsin ihan hirmusti.
Englannin Harryn ja morsmaikkonsa häät.
Miten riemastuttavan avarakatseisesti ja suurella
sydämellä toteutettu juhla.
Moderni, persoonallinen ja kuninkaallista 
tiukkaspipoista etikettia raikkaasti,
hyvällä maulla ravisteleva.
Kahden ihmisen kaunis ja selvästi rakkaudentäytteinen
hetki.
Eritoten jäi mieleeni papin hieno, kantaakin ottava puhe. 
Joka selvästi aiheutti jopa hienoista hämmennystäkin,
ilmeistä päätellen, joissakin kuninkaallisissa. 
Ja Harryn äidinsiskon runo.
Ja sello!
Suoraan sydämeeni soitteli nuori mies
soitintaan.
Jos pidin Ruotsin Vickanin
lämminhenkisistä ja kodikkaista häistä,
jäävät nämäkin mieleeni erikoisen
pysähdyttävinä ja tunteita herättävinä.
Onnea hääparille! <3

Aurinkoista viikonloppua! <3 <3















keskiviikko 16. toukokuuta 2018




Helsingin helteisiä päiviä.
Aamuista olen tykännyt, kun olen kävellyt työpaikalle. 
Ei vielä ole ollut pätsikuumaa, vaan suloisen lämmintä.
Kaupunki on vasta ollut heräilemässä uuteen päivään ja on tuntunut
kuin oikeastaan olisi jossain ihan muualla kuin kotimaan pääkaupungissa.
Suuret lehmukset täydessä lehdessä,
ihmiset kevyissä kesävaatteissaan.
Jotenkin "ulkomainen" fiilis.
Olen tarkoituksella valinnut uusia reittejä, että tämä
hauska tunnelma säilyisi.

Ja Espoon päässä mustikka jo punertaa!
Meinasin silmät päästäni tipauttaa.
Eikö nyt ihan vähän aikaisessa tämä näkymä ole?
Kuumuus tekee ihmeitä.
Nyt taitaisi olla tarvetta jo pienelle sateellekin
ja luultavasti sitä onkin tulossa.
Hyvä niin luonnon kannalta.

Mukavaa loppuviikkoa! <3















maanantai 14. toukokuuta 2018



Valkosipuli-show.

Maalla ollessamme
 kummitätini kävi laittamassa ituperunoitaan 
itämään ja sanoi,
 että minun kannattaisi siirtää hienot valkosipulini kasvimaalta,
ennen kuin se käännetään taas kesää varten.

No minä, että mitkä valkosipulit?!

Ja totta tosiaan!
Siellä ne kasvoivat vankoin naatein tietämättäni.
Laitoin valkosipulinkynsiä laatikkoviljelmääni ja söimme herkullisia, valkosipulille vahvasti maistuvia naatteja koko kesän mm. salaateissa.
Koska ne laatikossa kasvoivat niin hyvin, työnsin niitä vielä myöhemmin kasvimaan kulmaan pienelle alalle myös.
Siellä ne eivät oikein lähteneet kasvamaan ja unohdin koko valkosipulit.
Ja nyt sitten ovat näin komeassa kasvun vauhdissa.
Kummitäti sanoi, että seuraavana kesänä istutuksesta juuri alkavatkin kasvaa uutta valkosipulia.
Isäntä kaivoi ne minulle lapiolla paakkuissa ylös maasta ja nyt toivon, etteivät tykkää huonoa siirrosta laatikoihin, niin saadaan omia valkosipuleita syksymmällä. :)

Rakastan valkosipulia ja tämä oli mukava, odottamaton ylläri!












sunnuntai 13. toukokuuta 2018



 Kolme päivää onnea mummulassa.
Keskikesän lämpöä toukokuussa!
Luulin, että linnut konsertoivat upeasti aamuisin täällä Espoossa,
 kävellessäni bussille töihin päin.
Mutta jestas, mikä konsertti maalla!
Käkikin kukkui niin kauniisti päivittäin.
Luonto suorastaan raivoisasti työntää nyt vihreää.
Joka paikassa kukkii ja kukoistaa.
Mummulan piha oli täynnä pienen pieniä,
 ketunleivän kukkia.
Minusta ne ovat niin suloisia.
Mitään kummempaa ei tarvitse tehdä,
vain vaellella pihapiirissä ja metsän reunassa ihastelemassa kaikkea.
Tämä uskomaton ja odottamaton lämpö
saa ihmisen vain hymyilemään onnellisena.

Sisko käymässä Tanskasta ja mutsimuikkunen piffasi
sukua 79-synttäreittensä ja äitienpäivän kunniaksi tänään
ulos lounaalle.
Minä nautin upeiden alkupalojen lisäksi kuhaa valkoviinikastikkeella, 
katkarapuja,
uusia perunoita ja vihanneksia.
Jälkiruoaksi kolmea sorttia kakkuja.
Kiitos vielä maamo! <3
Kun paikalla on mutsimuikkunen, sisareni, minä ja tyttäremme,
nauru raikaa ja puheensorinaa riittää.
Suunnittelimme, kuinka mutsimuikkusen
kasikympeillä teemme reissun hänen syntymäkaupunkiinsa
Viipuriin.
Lennämme sinne helikopterilla, mutsimuikkusen silmät sidotaan ja synttäriyllätyksenä
kustannamme hänelle laskuvarjohypyn paikan päälle.
Äiteekin nauroi vedet silmissä.
No, vitsi vitsi... :D
Taisimme olla koko ravintolan äänekkäin pöytäseurue.
Siskon tyttären poikaystävä ja kuopukseni kikkarapää
ainoina miehinä ja siskonpojan pieni tytär, ehkä hiukan hiljaisempina mukana.
Hyvästelyn hetkellä sitten karjalais/kreikkalais-sieluiset kyyneleet.
Totesimme taas, että ollaan me hulluja
-mutta sillä lailla hyvällä tavalla. :)

Hyvää äitienpäivää! <3 <3




























































maanantai 7. toukokuuta 2018



Voi sieluni, mikä sää!
Sunnuntaista onnentunnetta on vaikea pukea sanoiksi.
Koko tunneskaala ilosta hienoiseen haikeuteen.
Niin herkäksi veti keväinen luonto ja LÄMPÖ!

Isi-pappa, tässä kuljen, koen, tutkin ja riemuitsen,
sinunkin puolestasi taas tänä uutena keväänä.
Ja kaikkien teidän muidenkin rakkaiden,
 jotka mahdollistitte minulle tämän suuren elämänlahjan.
Näen silmilläni teillekin, kuuntelen.

Koivu on jo hiirenkorvilla,
voikukat kukkivat,
nokkoset parhaimmillaan,
muurahaiset työn touhussa,
sinisiivenkin sain kuvattua
ja pikkuvarpusen.
Kotimatkalla retkeltä jalat veivät kuin itsestään vielä ihan uuteen metsään.
Haistelemaan auringon lämmittämää kangasta.
Ei kertakaikkiaan hennonut vielä
palata sisätiloihin.

Kevään riemua uuteen viikkosi! <3 <3