tiistai 12. heinäkuuta 2016





Päivä 1.

Jokunen viikko sitten työpaikkani taukotilan vieressä makasi lokinpoika maassa.Se oli hyvin unelias ja roikotti siipeään omituisen näköisesti.
Kun se mielestäni oli luonnottoman flegmaattinen,soitin Helsingin eläinpelastusyksikköön ja lupasivat sieltä käydä katsomassa, onko vahingoittunut, kun emo on sen työntänyt pesästä.
No, sain sitten soittaa hetimmiten perään, ettei tarvitsekkaan tulla, siellä se nyt tepastelee, eikä ole köyhä eikä kipeä. 
Emokin näytti olevan hyvin kartalla ja kävi välillä oksentamassa pojalleen ruokaa.












Päivä 2.

Huomenta!
Joonatan (joksi me työkaverin kanssa sen ristimme)oli aamusta vastassa, nyt meidän puolellamme verkkoaitaa, jonne se oli päässyt pujahtamaan reunan reiästä.
Ei se ollut minusta moksiskaan, kun liikuin hitain liikkein ja juttelin sille rauhoittavasti.
Pistipä pienet baletitkin ilokseni.:)










Päivä 3.

Tuona aamuna en viitsinyt edes mennä ovesta ulos, koska Joonatan lepäili ovitrallin viereen käpertyneenä.Otin kuvia lasioven läpi.
Vasta myöhemmin kuvasin sen tepastelua.
Sitten koitti juhannus, ja vapaiden jälkeen emme Joonatania enää nähneet.Oli toivottavasti ottanut siivet alleen ja lähtenyt Kauppatorille harjoittelemaan munkin ryöstöä...kun en niitä cityhuuhkajia ja kettuja niin tutuksi tulleen kaverin kohtaloksi halua ajatella.








10 kommenttia:

  1. Kaveri oli aika söpöläinen kyllä! :)
    Kiitos Sirpa! <3

    VastaaPoista
  2. Ihana! Kesyjä tuollaiset kaupunkilinnut..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Helsingin linnut ovat suht kesyjä, kun ovat tottuneet ihmisiin.Tosin kyllä arimmilla lajeilla täälläkin on aika pitkä se pakoetäisyys.
      Tämä Joonatan ei ihan viereen päästänyt, mutta muuten oli aika kesyn oloinen. :)
      Mamma tosin rupesi heti katolta huutamaan varoituksiaan, jos välimatka poikaseen oli liian lyhyt.
      Kiitos Hannele! <3

      Poista
  3. Suloinen Joonatan. Koska emo oli suojana, niin uskoisin, että hän selvsi kauppatorille ja merelle kaloja pyydystämään :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin haluan uskoa Ninnu! :)
      Kävin tutustumassa blogiisi ja yllätyin lämpimästi! <3 Grafiikka,luonto (ihanat kuvat rakkaimmasta kukastani Vanamosta!! ) jne. Maailmamme kohtaavat monilta kantimilta.
      Ihanaa, että vierailit, tervetuloa uudelleen! <3

      Poista
    2. Kiitos kovasti! <3 Pidän myös sinun blogistasi paljon!

      Poista
  4. Onneksi emo oli suht' rauhallista lajia, eikä hyökännyt päälle. Ystäväni joutui hyökkäyksen kohteeksi mennessään työpäikalleen.

    VastaaPoista
  5. Juu, olen kuullut ja lukenut, että osaavat olla kyllä päällekäyviä suojellessaan poikasiaan.Tämä mamma oli hyvin lungi. :) Toivottavasti ystäväsi ei saanut pahoja fyysisiä ruhjeita. Noista tilanteistahan ne lintukammot syntyvät...
    Kiitos Seija!<3

    VastaaPoista