sunnuntai 19. marraskuuta 2017


                                                  Pientä tunnustelua jouluun ja
                                                                  ARVONTA


Löysin lauantaisen Hirsalan retkemme yhteydessä Kirkkonummen kirpparilta ihastuttavan keramiikkaenkelin neljällä eurolla.
Persoonallinen enkelini houkutti minua asetelman tekoon, olinhan jo torstaina
yllättänyt itseni pikkukuusen hankinnalla.
Joulutunnelman päästä kiinni en ole vielä saanut, mutta josko näin pikkuhiljaa sitä kohti mentäisiin.
Sytytin viereen pikkukakluuniin tulen enkelin ja metsäneläinten lämmöksi.






Blogeissa on paljon arvontoja meidän lukijoiden iloksi. Itse päätin järjestää sellaisen, kun tuo sivunnäyttömittari näyttäisi 50 tuhatta (uskomatonta! <3) No, se luku meni rikki jo aikaa sitten joten nyt on aika lunastaa tämä ajatus. Ja onhan pikkujoulu aikakin.
Olen itse hankkinut ihanan Tommy Tabermannin runoihin ja Anna-Mari Westin kuviin
tehdyn seinäkalenterin ensi vuodelle.
Lisäksi Marimekon siirtolapuutarha kuosista tehdyn lasisen pukukorun.
Arvonta alkaa tänään ja päättyy ensi sunnuntaina klo 18.00.
Tällä hetkellä kirjautuneille lukijoilleni annan etumatkana 2 arpaa ja uudet vierailijat osallistuvat yhdellä.
Ilmoitathan ystävällisesti kuinka monta arpaa ja sähköpostiosoitteesi viestikenttään.

                                                                      Mukavaa alkavaa viikkoa! <3 <3





lauantai 18. marraskuuta 2017





Syysmetsässä


Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vihreyden,
märät, kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
– en mitään maailmassa voi siten rakastaa.
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väriin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin
nostanut on.
Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.
Läpi kaiken se hiljaa tunkeutuu ja kaiken puhdistaa.
Ah, kaatunut koivu tuolla, sylissä kanervain
nyt makaa janoavasti, oksain autuain.
Mikä raju ja mahtava riemu! Maan multaa väkevää
ja taivaan puhdasta tuulta vain juoda ja hengittää
.
Osa Saima Harmajan runosta


Retkellämme Hirsalaan tänään saimme juuri sopivan pitkän, sateettoman jakson.
Palatessamme autolle sitä rupesikin taas tulemaan taivaan täydeltä.
Saima tuossa yllä jo kertoikin olennaisen.
Peurat, kotka ja korppi sykähdyttivät minua omalla retkelläni, isäntä lähti hiukan kauemmas ja palasi pienen suppis saaliin kera.


















































torstai 16. marraskuuta 2017


Osallistun "yksi sana"-haasteeseen, jonka löysin Piipen Kylätiellä-blogista.
Ota ihmeessä koppi, jos ei vaikka oikein löydy postauksen aihetta, näitä on minusta kiva lukea! Tutustutaan taas vähän paremmin toisiimme. :)

1. Missä kännykkäsi on? -taskussa
2. Puolisosi? - avo
3. Hiuksesi? -ohuet
4. Äitisi? -maamo
5. Isäsi? -ikävä



6. Suosikkisi? - Schjerfbeck
7. Unesi viime yöltä? -unohdettu
8. Mielijuomasi? -kamomillatee
9. Unelmasi? -vapaus
10. missä huoneessa olet? -olohuoneessa



11. Harrastuksesi? -blogi
12. Pelkosi? -sairaus
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? -maalla
14. Missä olit viime yönä? -höyhensaarella
15. Jotain, mitä et ole? -musikaalinen



16. Muffinssit? -suklaa
17. Toivelistalla? -lottovoitto
18. Paikka, jossa kasvoit? -Espoo
19. Mitä teit viimeksi? -söin
20. Mitä sinulla on ylläsi? -kotirönskä



21. Televisiosi? -sisustusinhokki
22. Lemmikkisi?-koiraenkeli
23. Ystäväsi? -lapsuudesta
24.  Elämäsi? -lahja
25. Mielialasi? -tyyni



26. Ikävöitkö jotakuta? -isääni
27. Auto? -isännän
28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? -rintsikat
29. Lempikauppasi? -kirpputori
30. Lempivärisi? - keltainen



31. Milloin nauroit viimeksi? -tänään
32. Milloin itkit viimeksi? -tiistaina
33. Kuka on tärkein läheisesi? -perhe



34. Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? - mummulaan
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? - työkaveri

36. Lempiruokapaikka? - koti


Postauksen mannekiinina työpaikan ikkunasta tänään kuvattu vekkuli.
Lisään itse vielä yhden kysymyksen.
Jos olisit lintu, mikä?- varis  :)

Rentouttavaa viikonloppua!! <3

tiistai 14. marraskuuta 2017




Kävin katsomassa tuntemattoman sotilaan tänään töiden jälkeen isännän kanssa.
Saattaa olla vielä liian aikaista kirjoittaa kokemastaan, kun vielä mutustelee sitä.
Jos ei mukaan lueta ääniefektien aiheuttamaa päänsärkyä, pidin elokuvasta valtavasti.
Pikkuisen aluksi häiritsi, kun en saanut samaa isänmaallista tunnelmaa, kuin Laineen versiosta.
Ehkä värit ja modernimpi tyyli saivat tämän aikaan.
Elokuva jotenkin kuljetti aivan toisenlaiseen tunnetilaan.
Se oli paljaampi,rehellisempi,autenttisempi.
Kyllä se isänmaallinen tunnelatauskin sieltä sitten nousi, kun elokuva sivusi omaa historiaa Rokan ja kotirintamansa myötä. Nieleskelin hyvin monessa kohtaa.
Pidin kovasti siitä, että Louhiniemi käsitteli elokuvassa myös naisnäkökulmaa sodassa.
Ja pienten yksityiskohtien, kuten hyönteisten kuvaus toi hienoa kontrastia sodan mielettömyyteen.
Roolisuoritukset olivat uskomattoman hienot, vaikka aluksi pelkäsin, vaikuttaako monissa komediaohjelmissa esiintyvien näyttelijöiden "humoristinen leima" uskottavuuteen.
Unohdin tämän kyllä samantein ja nautin heidän upeista suorituksistaan.
Niin kuin alkuperäisessä, myös tässä versiossa suosikikseni nousi Antero Rokka.
Rokalla olikin tässä elokuvassa vielä suurempi rooli.
Hänen hahmonsa saa minut tuntemaan suurta ylpeyttä karjalaisista juuristani.
Hieno mies joka toimii kun tarve vaatii, muttei suostu pokkuroimaan arvoltaan ylempiensä edessä.
Elokuvassa on uskomattoman hienoja maisemakuvauksia ja paljon kaunista sen räiskeen ja sodan melskeen lisäksi.
Paljon mietin sitä, miten miehet, nuoret pojat ja lotat ovat kuukaudesta toiseen jaksaneet noissa olosuhteissa.Ei mikään ihme, että sodasta palasi vaitonaisia ja draumatisoituneita ihmisiä.Ja vauhkoja hevosia.
Lopputulemana elokuvan ei tarvitse hävetä tippaakaan suuren maailman sotaleffoille.
Ja oli tämä hieno kunnioitus sotaveteraaneille juhlavuotenamme.










sunnuntai 12. marraskuuta 2017



Isä

Isäni menehtyi neljä vuotta sitten nopeasti ärhäkän sairauden uuvuttamana, 
ennen aikojaan.

Hänen poismenonsa jälkeen minulla kävi tavaksi mielessäni tervehtiä häntä joka aamu, yli kolmen vuoden ajan Kampissa, kun olin menossa töihin.
Näin hänet istumassa mielipaikallaan yhden ravintolan ulko-oven viereisessä pöydässä keltainen talvitakki päällään.
Siinä hän minua eläessään monasti odotti kun meillä oli treffit.

Kun palasin vuorotteluvapaaltani tänä syksynä huomasin yhtenä aamuna, että olin kulkenut ravintolan ohi jo viikon, enkä ollut muistanut isää moikata.
Aika oli tehnyt tehtävänsä, olin päästänyt isän lähtemään.

Muistelen isää vieläkin usein, mutta olen hyväksynyt jo hänen poismenonsa.
Isälle olen kiitollinen eläinrakkaudestani ja kunnioituksestani luontoa kohtaan.
Ja niin monesta,monesta muusta asiasta.

Hyvää isänpäivää isi, olet mielessäni tänään! <3 <3 <3

Onnea myös kaikille muille isille! <3









lauantai 11. marraskuuta 2017


                                                                                        Viikkoni varrelta


                                                                                   Maanantai-hyvä sää


                                                                                                                               Tiistai-hyvä sää


                     Keskiviikko-hyvä sää ja esimerkki koivusta, joka reagoi 
                                                  jatkuvasti palavaa katuvaloon sillä, ettei pudota lehtiään


                                    Torstai-hyvä sää


                              Perjantai -hyvä sää ja ihmettelyä,
                                               onko kyseessä tavallinen varis, kun näytti niin erikoiselta...


                                                                                      Lauantai-sataa
                                                                              Taidan pitää siivouspäivän.

                                                                             Mukavaa viikonloppua! <3 <3





tiistai 7. marraskuuta 2017




Juhlavuotemme kunniaksi tartuin Tiiun Puutarhahetki-blogissa järjestettyyn haasteeseen.
Tämä on minulle hyvin mieluinen haaste.
Tämän vuoden kuvista löytyi useampikin aiheeseen sopiva.

Tiiu haastaa postaamaan sinivalkoisin kuvin ja hänen blogiinsa voi käydä kirjaamassa listaan oman sinivalkoisen postauksensa. Hän julkaisee lopuksi kaikki haasteeseen osallistuneet blogilinkit.


Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään




Itse haastan teidät kaikki ihanat naiset, jotka täällä Mirjam-Matildassa vierailette.
Käyn ilolla ja mielenkiinnolla katsomassa jokaisen haasteeseen tarttuneen postauksen.
Kauniita sinivalkoisia kuvia ei väsy ihastelemaan.
Kiitos Tiiulle ihanasta ideasta! <3

















Lehdokin kukka edustaa haasteessa vain valkoista väriä, mutta rakastan sitä ja halusin sen mukaan.