maanantai 15. tammikuuta 2018



Päiviin näihin mahtuu monenlaista.
Pieniä ilon hippuja, ihania rauhallisia hetkiä, oivalluksia, räkänaurua.
Liian paljon väsymystä, epämukavan sietämistä. raskaat syksy ja talvi.
Tiedän, että pienet tintitkin ovat yönsä kylmissään viettäneet, silti ne aamusta jo lähestyvää kevättä visertävät.
Kuin ohimennessäni tsemppaisivat: " jaksaa jaksaa, kohta helpottaa!"











Joululahjakirjani.
Ensimmäinen taitaapi jäädä lukematta. Ei napannut kyytiinsä, hurjaan vauhtiinsa. 
Niin kuin kirjan pitää napata.


Mutsimuikkusen lahja sen sijaan on ihana! Hieno idea satavuotis -juhlamme kunniaksi Jenni Haukiolta. Hienoa taidetta ja runoja kautta vuosien.


 Katsokaa nyt tätä! Onko humoristisempaa amaryllista? :D Metrivartinen hujoppi.


15 kommenttia:

  1. Amaryllis kurotta kohti taivaita. :)
    On se muuten jännää, että melkein heti muutaman sivun luettuani minäkin huomaan, tempaako teksti mukaansa vai ei. Muutamat kirjat olen siis jättänyt kesken.
    Onnellista oloa tälle viikolle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kurottaa, kovin on hassun näkäinen! :)
      Juu, kyllä kirja joko vie lukijan tai sitten ei lukuelämysmatkalle.
      Kiitos Piipe ja onnellista oloa ja eloa! <3

      Poista
  2. Onpas tosiaan komia varsi tuolla Amarylliksellä:) Kyllä sen tosiaan heti näkee on kirja
    mieleinen, kiva on lukea sellaista kirjaa mikä oikein vie mukanaan...siinä ei malta lopettaa vaan melkeinpä eka aukeamalta pitää lukea loppuun asti kerralla:) Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin komiaa en kyllä muista ikuna nähneeni! :) Minulla tyssää mielenkiinto kyllä heti, jos tarina ei tunnu omalta.Ja toisaaalta taas jonkun kirjan kanssa pitää päättää lopettaa tältä illalta, että kerkeää nukkuakin. :)
      Kiitos Päde ja mukavaa loppuviikkoa! <3

      Poista
  3. Niin, turha sellaista kirjaa on jatkaa, jos ajatus ei pysy kirjan tekstissä:)

    Ylväs amaryllis! Tuo kuva tulppaaneista on huikean hieno, tykkään♥

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minulle hiukan liian korkeakiitoista tekstiä.Johtuiko mielentilasta vai mistä, en tiedä. Saatanpa antaa sille kesälomalla vielä tilaisuuden ennen kiertoon pistämistä.:)
      Kiitos Sirpa ja mukavaa loppuviikkoa! <3

      Poista
  4. Mieheni osti minulle tuon "Katso pohjoista taivasta", Paljon ihana kirja!
    Amaryllis kurkottaa kohti kevättä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä me yhdessä kurkoitamme kevättä kohti, amaryllis ja minä. :)
      Eikö olekkin upea teos?
      Kiitos Hannele! <3

      Poista
  5. Sain puolisolta nimpparilahjaksi lokakuussa tuon "Katson pohjoista taivasta". Ihana, monumentaalinen kirja. Jenni Haukio on mielyttävä etenkin ajamalla eläinten oikeuksia ja tekemällä töitä kirjallisuuden parissa.
    Suloinen hujoppi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amaryllis siis! :D - Ei Jenni :).

      Poista
    2. :)
      Monumentaalinen on erittäin osuva kuvaus kirjasta.
      Minäkin pidän kovasti hillitystä ja fiksunoloisesta Jenni Haukiosta.Tuntuu herkältä ja sielukkaalta naiselta.Ajaa eläinten, luonnon asiaa ja arvostaa taiteita.
      Kiitos Ninnu! <3

      Poista
  6. Kyllä se kevät vielä koittaa ja lisääntyvä valo antaa voimaa. Tsemppiä <3 Kiitos kirjavinkistä, vaikuttaa kiinnostavalta tuo Haukion toimittama kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, uskon että pitäisit kirjasta, siitä ei voi olla pitämättä. :)
      Kiitos Hensku kannustuksesta! :) <3

      Poista
  7. Ihme kukka sinun amaryllis. On päässyt kasvatushoitoon, omani ei kasva 15 senttiä pidemmäksi, eikä edes yritä avata nuppuaan, nyyh.
    Varmasti- jaksaa, jaksaa- vinkkejä huomaa jokaisena päivänä jostain, kun jaksaa pitää aistinsa avoimina. Joku päivä ei oo niin mukava kuin joku toinen.
    Kirjoista ajattelen, kuten sinä. Jos ei allku innosta, niin jätän lukematta. Itse sain Laila Hirvisaaren - Hiljaisuus-kirjan. Se luin heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amaryllis oli liian uhkarohkea. Kurkoitteli tähtiä. Sille sitten kävi hunosti, rysähti lattialle omien kukkiensa painosta. Sinun hillitympi kukkasi taitaa luottaa järkevästi vanhaan sanontaan "hiljaa hyvä tulee". :)
      Näitä päiviä tosiaan on niin erilaisia, toiset ihania ja toiset niitä vähemmän mukavia.Kiitos Aimarii, myös kirjavinkistä! <3

      Poista