sunnuntai 22. huhtikuuta 2018



Jos ketuttaa se, että viileä ja tihkuinen sää palasi,
kannattaa mennä metsään!
Minä ainakin unohdin koleuden täysin.
Metsä oli täynnä sateen jälkeisiä vihreitä ja raikkaita tuoksuja,
Lintujen konsertointi oli mahtavaa kuunneltavaa, 
akustiikka oli kosteassa metsässä mitä parhain. 
Tänä vuonna ensimmäinen näkemäni peipponenkin kävi lupaamassa minulle sen puolen
kuun odotuksen enää.
Näin aiemmin Tiiun blogissa kuvan puutarhamessuilta, jossa parisänky oli somistettu kuin metsän keskelle.
Tällaisinä hetkinä juuri,
 tekisi mieli heittäytyä vuoteelle ja nauttia metsän ihanuudesta siinä mukavasti loikoillen.
Sitä vuodetta lukuunottamatta kuin sulautua yhdeksi metsän kanssa.

Mukavaa alkavaa viikkoa! <3








lauantai 21. huhtikuuta 2018



Valkovuokko,
kevään kukka.
Niin puhdas ja hento,
kevyt kuin pääskysenlento.
Sen metsän kätköistä löydän.
Se kukkii keskellä 
luontopöydän,
joka silmillemme katettiin.
Ympärille koivut suuret
kasvoi niin.
Valkovuokko koskematon,
kuin pienen ihmisen viaton mieli on.
Tule,mennään katsomaan
luonnon herkkupöytää.
Sieltä saatat ystävänkin löytää.

(runo löytyi netistä.Kiitos tekijälle, jonka nimeä en löytänyt)


Ensimmäiset valkovuokot nähty ja kaikenlaisia hienoja taivaita tiirailtu.
Taivaantäysi pilvistö lipui ohi kuin meren meduusat.
Aurinko leikkii kuurupiiloa, muttei haittaa.
Kiva, että silloin tällöin tuolta pilvien välistä kurkistelee.
Ihanaa viikonloppua kaikille! <3 <3











keskiviikko 18. huhtikuuta 2018




Tänään myöhäisiltapäivällä pääsi ihanasti verestämään muistikuvaa siitä, miltä kesän lämpö tuntuu.
Tänään lämpö oli pehmeän keltaista, kun siinä on edellisinä aurinkopäivinä ollut vielä ripaus sitä pirpsakkaa keväistä limen sävyä mukana.

Työpaikan sisäpihan harakkapariskunnalla on tuuhean pihamännyn latvustossa pesä.
Risuja on kerätty jo jonkin aikaa ahkerasti.
Pesällä käydään huomaamattomasti, kuin vihellellen, etteivät kulmakunnan lokit saa siitä vihiä.
Todistin parittelua tänään, kuvan otin kunnioittavasti vasta aktin jälkeen, kun en kerennyt siihen lupaa kysyä.

Kotimatkalla katselin pitkään suurta lintua, ilmeisesti haukkaa, korkealla poutapilvien seassa liitelemässä laajaa ympyrää.
 Olisi ollut niin mahtavaa päästä hetkeksi sen sulkiin ja katsella sieltä korkeuksista alas.
Kun se välillä näytti sukeltelevan pilvimassojen sisään mietin, onkohan siellä viileän kosteaa.

Bussia odotellessani katselimme räksän kanssa toinen toisiamme ja nautimme auringosta ja lämmöstä.

Kotona suomalaiset mezeet päivälliseksi.
 Kaikki jämät kasaan jääkaapista.
Neljä ruisleivän palaa, kahdelle paistettu kananmuna ja avokadoa, yhdelle maksamakkaraa ja tomaattia ja viimeiselle lenkkimakkaraa.
Juomaksi mustaviinimarjamehua.
Mukavaa makuvaihtelua suuhun leipä leivältä. :)

Äidyin pitkästä aikaa tekemään kuivakakkua.
Tässäkin oli piimänjämien käytöstä kyse.
Kohta on kaikki jämät hyötykäytetty.
Muistan, kuinka systerin kanssa aina kerjäsimme äitiä tekemään piimäkakkua asuessamme Manskulla 60-luvulla.
Etsin ohjeen netistä, mutta ei tämä maistunut ollenkaan samalta kun äidin versio lapsuudessa.
Muistan, kuinka se oli vähän hapanta, sitruunaista ja muhevaa.
Oma kakkuni oli lähempänä tavallista maustekakkua, ehkä piimän vuoksi hiukan kostempaa kuitenkin.
Hyvää oli, en sitä sano, mutta ei maistunut nostalgiselle.

Ihmettelen, kuinka nopeasti tomaatin taimet itivät ja siihen sitten tyssäsi kasvupyrähdys.
Hyvin hitaasti alkaa ensimmäinen varsinainen lehti ilmestyä sirkkalehtien viereen niissä.
Katsotaan, onnistunko ollenkaan tässä rupeamassa saada itse alusta lähtien kasvatettuja tomaatteja tänä kesänä.
Aiemmin olen ostanut taimet valmiina.
Itämislaatikossa nousee vielä mattimyöhäisiäkin, vaikka suurimman osan olen koulinut jo jonkin aikaa sitten.

Pelargoniatkin olisi jo pitänyt pätkäistä talven jälkeen, että vahvistuisivat.
Turhan pitkiksi huitukoiksi ovat venähtäneet.
Kai sen vielä voi tehdä?
Ja laittaa latvat juurtumaan.

Tällaista tänään, mukavaa loppuviikkoa! <3 <3



















lauantai 14. huhtikuuta 2018


Upea sää senkun jatkuu!
 Tänään oli jo huomattavan lämmintä.

Luonto näyttää vielä viime vuotisen kukoistuksensa kuoleman kulkijalle.
Leskensä lehti on puhjennut kuitenkin jo toivorikkaaseen, keltaiseen kukkaansa.

Istuin hetken jäiden rikkityöntämällä laiturilla silmät suljettuina,
 kasvot aurinkoon päin
 ja
olin hyvin onnellinen.

Jäät sulavat lahdelta huimaa vauhtia.
Frakkipukuinen herra oli ainoa, joka sinne enää uskaltautui.

 Melkein näin jo kultaisten törröttäjien tilalle suhisevan, vihreän kaislikon.
Aurinko kimmelsi jo kovin kesäisesti meren pinnalla niiden takana.
Lokkien iloinen kirkuminen sai laiturilla istuskelijan suupielet huomaamatta kääntymään ylöspäin.

Ehei tässä enää kauaa mene! :)















 







torstai 12. huhtikuuta 2018



Tänään kohdalleni osuneita pieniä mukavia asioita.

Viimeistä katua pitkin (ennen työpaikkaani) kulkiessani aamuaikaisella silmiini osui tämä liina.
Joku oli sen ripustanut roikkumaan tangolle.
Onkohan jonkun pikkulapsen uniliina kenties.
Ehkä tippunut rattaista.
Tai ikkunasta.
Toivottavasti löytää kotiin, niin suloinen oli.
Minä kun rupesin heti tarinaa ympärille miettimään, niin jo mielessäni ajattelin, kuinka mummu neulaillut lapsenlapselleen ja nyt hukassa arvokas tekele.
Vai onko kenties isän tai äidin lapsuudesta jopa, vai vielä kauempaa.


Paljoa ei multaa tarvita, ja mansikkakin on työntänyt maan sisästä ensimmäisen lehtensä aurinkoon betoniviidakossa.


Kesken työpäivän känny soi. 
Tytär siellä soitteli, että jos kurkkaat ikkunasta, ollaan juuri ohi marssimassa ryhmän kanssa. 
Suloiset pikku hälyliiviläiset. :)


Bussia odotellessa kotiin päin, silmiini osui hienoja yksityiskohtia vastapäisestä seinästä.


Kotona Espoossa päätin kiertää metsän kautta.
Hyvä niin!
Helsingin katupölyjen jälkeen oli ihanaa katsella vihreää ja kuunnella lintujen konsertointia ja hengitellä raikasta ilmaa auringon paisteessa.





sunnuntai 8. huhtikuuta 2018



 Keväitä, kesiä, syksyjä ja talvia tulee ja menee.
Kallio on.
Vielä sitä eivät kesämeren aallot sivele ja hio suolallaan.
Vielä se vain on ja kuin tuossa odottaisi ystävänsä liikettä, joka siitäkin eläväisemmän tekisi.