Tänään syksy asettui minuun.

Tunsin selvästi jo aamusta, että olen rauhoittunut.

Se ihmeellinen, kumma olo oli poissa.

Luulen, että alkukesän huonot säät sekoittivat "vuodenaika"-kelloni.

Loppukesästä, helteiden alettua, ajankohta tuntui kuitenkin hiukan epänormaalilta.

Sitten niistä kesänrippeistä piti kynsin ja hampain kiinni...

Vaikka syys jo selvästi alkoikin, koko ajan toivoi ja odotti, että kyllä se vielä lämpiää uudestaan.

Tänään asetuin itse oikeaan kohtaan vuodesta ja syksy asettui minuun.

Nyt saa kylmetä rauhassa pikkuhiljaa ja minä lainehdin oikeilla vesillä,nautin tästä tulevasta ajasta syksynä,pimeänä ja upeana. Niin kuin sen kuuluukin mennä! :)

Luonnon lahjoittamia aarteitani ja taidetta.

Tiimipalaveri Kaisankodissa.
Paikalla jo 8.00 aamulla upean aamusumun aikaan.
Viehättävä paikka.

Olemme olleet suvun naisten kesken kultturelleissa riennossa kahtena päivänä peräkanaa.
Keskiviikkona suuntasimme Kulttuuritalolle
kuuntelemaan Maria Farandourin esittämää kreikkalaista musiikkia Mikis Thedorakiksen 90 -vuotis juhlan kunniaksi.
Kyllä on naisella ääni!Katsomossa oli sen verran myös kreikkalaisia, että tunnelma oli
ajoittain hyvinkin katossa. :)
Tänään olimme Ateneumissa katsomassa Tarujen kansat näyttelyä.
Upeita töitä! Itseäni puhutteli paksusta puunrungosta veistetty naishahmo viitassaan ja huivissaan. Seison sen edessä ja kun hahmoa tuijotti vähän aikaa kasvoisin, olisi voinut vannoa, että se kohta liikahtaisi!Teos oli NIIN läsnä siinä, kuin elävänä.
Nyt mietimme, mitä seraavaksi! :)

Nyt säilötään! :)
Minuun iskee joka syksy pieni orava,joka tuulispäänä tuolla viilettää häntä sojossa ja kerää terhoja ja kaikea muuta, mitä löytääkään talven varaksi varastoonsa.
Oravafiiliksen lisäksi olen pienen ikäni sivusta seurannut sitä "talven varalle" touhuamista. 
Olen osa jatkumoa, ja olen huomannut tyttärenikin jo perineen tämän. :)
Nyt siis säilötään,keitellään hilloja, kuivataan sieniä ja pilkotaan pakkaseen!
Ja ah, kuinka se on mukavaa!
Tämän tomeran tunteen kun muistaisi paremmin ensi kesän lopuilla, kun on vaipumassa suruun kesän hiipumisesta.Että se innostunut virkeys siellä jo odottelee kulman takana. Ei ole mitään hätää,siirrytään vaan syksyn huomaan ja annetaan sen piristää ja inspiraatioiden virrata! :)

Kävimme Malmin hautausmaalla lauantaina. Myrsky oli katkonut tammen oksia, ja niistäpä sai upeita syksykoristeita maljakkoon.
Hautausmaan tunnelma on hieno.
Yleensä niillä kasvaa noita upeita vanhoja puita, ja liekkö kunnioitusta vainajia kohtaan, mutta en muista koskaan tunteneeni kiirettä tai stressiä kulkiessani hautuumaalla.
Siellä aika vaan pysähtyy ja mieli rauhoittuu.
Ehkäpä se tunnelma tarttuu hautakivistä, ihmistarinoista,täällä ei enää kiirehditä mihinkään.